Tänään on hyvä päivä siivota vaatekaappi.
Ulkona myrskylukuihin yltävä tuuli. Lentoja peruttu jo.
Kesävaatteet vähän korkeammalle hyllylle odottamaan.
Löytyi sieltä hyllyjen takapimennoista taas monenlaista unohtunutta ja yllättävääkin mukavaa. Eipä tee todellakaan mieli ostaa uusia vaatteita. Eikä vaatekauppiaana ole edes tarve!
Ensin mietin laittavani jotain kiertoon, mutta päätinkin säästää pahan päivän varalle. Köyhän ei kannata halpaa ostaa ja kun kerran ostaa laatua siitä saa nauttia pitkään. Vanhana, sitten joskus ; ) saa vällyä yllensä ja voi laittaa vähäiset pennoset likoon johonkin muuhun. Vaikkapa matkusteluun!
Täällä meidän kylässä Bergenissä ollaan hyvin merkkitietoisia!
Saapaspariakin nimitetään merkin mukaan: Laittaisinkohan tänään jalkaani Fred de la Bretonnierit tai sittenkin Shabbies? Kumisaappaissakin on merkki hyvin esillä.
Naiset kulkevat tosiaan samanlaisissa monenvärisissä nahkasaappaissaan. Ja kesät talvet!
Kesälläkin paljaiden säärien suojana on ne saappaat.
Olenkin ymmärtänyt että monilla naisilla on kenkäkaapissaan vain nahkasaappaita ja varvastossuja. Merkkisellaisia tietenkin.
Pikkukenkiä ei omisteta ollenkaan.
Suomessa mielestäni varsinkin nuoret ovat yksilöllisemmin, usein tosi hauskan persoonallisesti pukeutuneita. Uskalletaan erottua ja kokeilla.
Toinen tärkeä merkki-ikoni on tietenkin tämä pyhälehmä.
Täällä naiset ajavat isoilla, leveillä mieluiten valkoisilla maastureillaan Bergenin kapeita mukulakivikatuja. Ohittaminen on työlästä kun ei mahdu. Nelivetoahan tarvitaan kun liukkaat keliolosuhteet koettelevat ja korkeita mäkiä on paljon ; )
Myös korujen ja kellojen merkkiin kiinnitetään paljon huomiota.
Mielestäni taas Suomessa ennen kaikkea se kuinka kaunis, erilainen tai toimiva tuote on, on tärkeämpää kuin kallis merkki.
Koirien on myös oltava tiettyä rotua.
Nyt ovat kovasti muotia pienet karvaiset merkkikoirat, jotka on risteytetty tietystä kahdesta eri rodusta. Siis nimenomaan ns. sekarotuiset merkkikoirat. Niitä on jo Bergenissäkin paljon.
Kaikkea uutta kivaa inspiroivaa ja innostavaa tänne Hollantiin rantautuu nopealla tahdilla. Mutta kun trendistä tuleekin sitten hype, joka kirkuu vastaan joka nurkalla, menee maku pian.
Hyvä esimerkki ovat nämä ns. vanhoista hylkylaudoista a la Piet Hein Eek´in suunnittelemat jämerät huonekalut.
Kierrätysideana aivan loistava mutta nyt jo tylsyyteen asti kopioitu. Täällä niitä näkee kahviloissa, myymälöissä sekä yksityisten terassihuonekaluina pihalla paljon. Tunnetko tämän tyylin?
Toki pienessä Hollannissa on 16 miljoonaa ihmistäkin joten ehkä huomio kiinnittyy helpommin toistoon suurissa ihmisryhmissä .
Oma identiteetti ja yksilöllisyys on kuitenkin kadonnut massojen osto ja käyttäytymiskaavoihin. Näin on kai turvallista?
Eikä tarvitse miettiä mitä päällensä tänään laittaisi ; )
Eläköön yksilöllisyys, oma maku ja tyyli, ja väritkin!
Täällä taitaa merkkitietoisuus nousta kohisten netin myötä. Ajattelinkin aloittaa muotiblogin ja mainita merkit ja ennen kaikkea ostopaikat, kuten kunnon muotibloggaajan kuuluu:Halpahalli, Tokmanni, kirpputori, kaverin vaatekaappi:D
VastaaPoistaMeitä vastavirtaan polkijoita riittää - maksan mielelläni enemmän kotimaisesta käsityöstä, mutta en kansainvälisestä - enkä sen puoleen kansallisestakaan:D - merkistä. Merkki toimii itseasiassa päin vastoin:en saa oikein millään ostettua merkillistä, vaikka tykkäisin näöstä vaan etsin mieluummin vastaavan halvan tuotteen tai olen ilman.
Noita kierrätysvärkeistä tehtyjä kalusteita ei ole täällä vielä oikein nähtykään kuin kuvissa, mutta ideana hyvä.