Suomalaisuus on ainutlaatuista, erilaista. Ainakin vielä.

Ruoho on vihreämpää aidan takaa katsottuna.

Vai miten se nyt menikään?

Täytyi varttua näinkin nuoreksi, ja viisastuakin kai huomatakseen täältä kauempaa katsoen miten ainutlaatuista, raikasta, ajatonta ja laadukasta suomalainen suunnittelu on aina ollut. Tähän asti.

Ja makuasioitahan nämä ovat.

Totta. Mutta kuitenkin.

Myymälässämme Hollannissa saan päivittäin kuulla asiakkaiden ihastuneita kommentteja suomalaisesta tunnetusta muotoilusta ja sen laadusta. Se pistää ajattelemaan. Suomessa kuulema ihan arkenakin syödään vain design astioista. Ja niinhän se varmaan suurimmalta osalta onkin. Katsopa lautasesi alle.

Otetaanpa esimerkiksi huonekalusuunnittelu ja sisustaminen, joka on intohimoni. Harmi että asuntomme on nykyään niin pieni. En oikein pääse toteuttamaan itseäni.

Tämän suomalaisuuspohdinnan sai aikaan Ilmari Tapiovaaran suunnittelema keinutuoli, jota yritän huutaa itselleni parhaillaan nettihuutokaupasta. Niin tyylikäs, kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Luen paljon sisustuslehtiä, selailen nettikauppojen tarjontaa.

Imen niistä vinkkejä ja inspiraatiota sisustamiseen, käsitöihin ja myymälääni De Finse Winkel.

Suomalainen suunnittelu parhaimmillaan on raikasta, käytännöllistä, ajatonta ja laadukasta. Erilaista. Pohjoismaista. Aina tyylikästä.

Nyt kuitenkin kiinnitän huomiotani siihen, että eurooppalainen yleisroina on saavuttanut Suomenkin. Mielestäni nimenomaan kaikenlainen turha roina. Juuri sitä ovat täällä lattiasta kattoon sisustusmyymälät täynnä. Se jos joku on täällä Euroopassa tavallista ja tylsää. Massaa.

Kaikenmaailman peltikyltit, ämpärit, tinasydämet ja enkelit, pikku kaapit ja laatikot, tuoksukynttilät, sisustustaulut, miljoonat rottinkikorit, kimmeltelevät objektit. Puhumattakaan ranskan tai englanninkielisistä sanoista roinan päälle painettuna: LOVE tai AMOR tai KITCHEN tai HOME, joilla sitten ilmoitetaan että kotona tai keittiössä ollaan. Miksei KOTI tai KEITTIÖ?

Ja valkoisuus. Ihan kaikessa. Se alkaa jo kyllästyttää. Tökkiä.

Niin viimevuosikymmentä ; )

Jos asuisin nyt uudestaan Suomessa, pitäisin lippua korkealla ja omalta vaatimattomalta osaltani vaikuttaisin talouteen ostamalla vain suomalaisia tuotteita, huonekaluja, kankaita, astioita. Sisustaisin kotini vahvasti suomalaiseksi. Maailmankuulua valinnanvaraa luulisi riittävän.

Varmasti hintavampaa kuin kiinalainen, mutta kestävää ja siten ekologista.

Joten pysytään erilaisina, ainutlaatuisina suomalaisina. Se on juuri vahvuutemme. Erilaisuus. Oma vahva näkemys ja tyyli.

Ai niin, ne Buddha-patsaat! Niistä joskus toiste.