Helpota elämääsi, hyvä ihminen

Muistatko kun joskus 1990-luvun alussa ostin kirjasen Helpota elämääsi?

Se oli näitä amerikkalaisia käännöksiä, simplify your life-ym. opuksia.

Jo silloin täällä Hollannissa luettiin pinoittain elämänhallinta oppaita. Ja monenlaisia aikakausilehtiä aiheesta. Taisi minullekin jokunen tilattuna tulla.

Ja jos oppaat eivät auttanneet, käytiin kalliita kursseja.

Erittäin kalliita kursseja! Jonne iltamiin mekin saimme kutsuja, kun ihan perhepiirissäkin oli muutamalla hanska täysin hukassa.

Opeteliin hallitsemaan kaoottista elämää. Ja iltamissa sitten keskusteltiin syvällisiä ja ratkottiin arkoja asioita, menneisyydestä.

No tästä -helpota elämääsi- tuli oikein lentävä lause meidän ystävättärien keskuudessa. Kun lapset olivat pieniä ja elämä hektistä, väsytti ja joskus masensikin, oli aika taas laittaa asiat pääkopassa järjestykseen, selkiyttää ajatuksia. Silloin mietettiin taas niitä -Helpota elämääsi-ohjeita.

Mikä se joulu oikein on? Joku kysyi viisaasti netissä tuskaillessaan joulustressin kimpussa. Ja kun ei tunnu joululta. Kamalaa.

Mikä se joulu oikein on? Yksi viikonloppu.

Tällä kertaa ohitan noin 2000 vuotta sitten tapahtuneet ja keskityn nykypäivään.

Ruokakaupat julkaisevat kiiltäviä joululehtiään täynnä satoja reseptejä. Istumajärjestyksen nimilaputkin on itse askarreltava.

Ja siinä ohessa annetaan sitten neuvoja miten selvitä elävänä joulusta. Tai 10 tapaa päihittää joulustressi.

Joulusiivous. Muista myös kaapit. Sisältäkin.

Joululahjat. Tietysti itsetehdyt, mieluiten käsinkudotut. Ja kauniisti pakatut kierrätysmateriaalein.

Ei tarvitse jos ei tahdo!

Kyllä se joulu tulee vähemmälläkin.

Tätä se ikä teettää. Olisinkohan jo viisastunutkin?

Me itse asetimme riman (liian) korkealle. Me itse. Minä ja sinä. Ja opetimme näin myös muut ja asensimme odotukset.

Joten olkaamme taas kerran lempeitä itsellemme. Helpota elämääsi ja joulukiireitäsi ja jouluvalmistelujasi. Älä vaadi itseltäsi mahdottomia.

Siten koko perhe ja suku nauttivat. Kokeile.

Kun saa olla yhdessä joulua rakkaittensa kanssa ja muistaa ystäviään lämmöllä, ei rahalla, hyvä joulumielikin syntyy.

Rauha ja tyyneys. Tyytyväisyys.

Villakoiratkaan eivät näy kynttilänvalossa.

Ai että mitäkö meillä syödään täällä kotona jouluna?

Varmaan jotain yksinkertaista mutta hyvää. Hollantilaista lehtikaaliperunapataa Boerenkool tai Zuurkool eli hapankaalipataa.

Hei -ja kenelle se Helpota elämääsi-kirja jäi lainaan?

Saat pitää sen. Tai laita kiertoon.

Rauhallista Joulua!

Lämpimin ajatuksin, Sari

Merkkiä sen olla pitää

Tänään on hyvä päivä siivota vaatekaappi.

Ulkona myrskylukuihin yltävä tuuli. Lentoja peruttu jo.

Kesävaatteet vähän korkeammalle hyllylle odottamaan.

Löytyi sieltä hyllyjen takapimennoista taas monenlaista unohtunutta ja yllättävääkin mukavaa. Eipä tee todellakaan mieli ostaa uusia vaatteita. Eikä vaatekauppiaana ole edes tarve!

Ensin mietin laittavani jotain kiertoon, mutta päätinkin säästää pahan päivän varalle. Köyhän ei kannata halpaa ostaa ja kun kerran ostaa laatua siitä saa nauttia pitkään. Vanhana, sitten joskus ; ) saa vällyä yllensä ja voi laittaa vähäiset pennoset likoon johonkin muuhun. Vaikkapa matkusteluun!

Täällä meidän kylässä Bergenissä ollaan hyvin merkkitietoisia!

Saapaspariakin nimitetään merkin mukaan: Laittaisinkohan tänään jalkaani Fred de la Bretonnierit tai sittenkin Shabbies? Kumisaappaissakin on merkki hyvin esillä.

Naiset kulkevat tosiaan samanlaisissa monenvärisissä nahkasaappaissaan. Ja kesät talvet!

Kesälläkin paljaiden säärien suojana on ne saappaat.

Olenkin ymmärtänyt että monilla naisilla on kenkäkaapissaan vain nahkasaappaita ja varvastossuja. Merkkisellaisia tietenkin.

Pikkukenkiä ei omisteta ollenkaan.

Suomessa mielestäni varsinkin nuoret ovat yksilöllisemmin, usein tosi hauskan persoonallisesti pukeutuneita. Uskalletaan erottua ja kokeilla.

Toinen tärkeä merkki-ikoni on tietenkin tämä pyhälehmä.

Täällä naiset ajavat isoilla, leveillä mieluiten valkoisilla maastureillaan Bergenin kapeita mukulakivikatuja. Ohittaminen on työlästä kun ei mahdu. Nelivetoahan tarvitaan kun liukkaat keliolosuhteet koettelevat ja korkeita mäkiä on paljon ; )

Myös korujen ja kellojen merkkiin kiinnitetään paljon huomiota.

Mielestäni taas Suomessa ennen kaikkea se kuinka kaunis, erilainen tai toimiva tuote on, on tärkeämpää kuin kallis merkki.

Koirien on myös oltava tiettyä rotua.

Nyt ovat kovasti muotia pienet karvaiset merkkikoirat, jotka on risteytetty tietystä kahdesta eri rodusta. Siis nimenomaan ns. sekarotuiset merkkikoirat. Niitä on jo Bergenissäkin paljon.

Kaikkea uutta kivaa inspiroivaa ja innostavaa tänne Hollantiin rantautuu nopealla tahdilla. Mutta kun trendistä tuleekin sitten hype, joka kirkuu vastaan joka nurkalla, menee maku pian.

Hyvä esimerkki ovat nämä ns. vanhoista hylkylaudoista a la Piet Hein Eek´in suunnittelemat jämerät huonekalut.

Kierrätysideana aivan loistava mutta nyt jo tylsyyteen asti kopioitu. Täällä niitä näkee kahviloissa, myymälöissä sekä yksityisten terassihuonekaluina pihalla paljon. Tunnetko tämän tyylin?

http://www.google.co.uk/search?q=piet+hein+eek&hl=en&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=hWTfTsjXO8aSOpSY0e0C&ved=0CDcQsAQ&biw=1058&bih=480

Toki pienessä Hollannissa on 16 miljoonaa ihmistäkin joten ehkä huomio kiinnittyy helpommin toistoon suurissa ihmisryhmissä .

Oma identiteetti ja yksilöllisyys on kuitenkin kadonnut massojen osto ja käyttäytymiskaavoihin. Näin on kai turvallista?

Eikä tarvitse miettiä mitä päällensä tänään laittaisi ; )

Eläköön yksilöllisyys, oma maku ja tyyli, ja väritkin!

Saa olla melankolinen

-siihen on lupa.
Suomalainen tuntee vahvasti ja aidosti. Ja tuntee usein melankoliaa. Tietynlaista epämääräistä selittämätöntä alakuloisuutta ja ikävää. Kuten minä nyt. Saa tunteakin. Se on vahva, jopa kaunis tunne sekin. Sitä saa ruokkia.

Ihan ensin ruokahalun nostattajaksi kylmiä harmaita pilviä ja raekuuroja.
Kuunnellaanpa sitten siihen alkupalaksi Finlandiaa, ja kovalla.
Ja tietenkin kynttilöiden palaessa. Juomana tyhjyyden tunne.
Serkkukin lähti takaisin Suomeen ja lapsillakin on  huolensa.

Pääruokana yleinen usein jäytävä selittämätön ikävä. Minne ja mitä?Ei tietoa.
Mitä ottaisin jälkiruoaksi? Jotain jääkylmää?
Jätänkin väliin ja painun peiton alle nokkaunille.
Oikein nautin tästä tunteesta. Ihanaa kun kotona on kuitenkin lämmin!

Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi

6.12.2011 ja Suomen itsenäisyyspäivä. Onnea Suomi, 94 vuotta nuori!  Ensilumikin satanut moneen kolkkaan tai paremminkin sanottuna niemeen notkoon ja saarelmaan. Minulla sinua Suomi usein ikävä!

Jo pidempään olen pohtinut blogin aloittamista. Kirjoittaminen vie mukanaan ja kerrottavaa on paljon. On mielenkiintoista havainnoida kahden täysin erillaisen maan elämää. Molemmilla ehdottoman hyvät mutta myös huonot puolensa.
Ihmisetkin oikeastaan hyvin erilaisia. Näistä ja ihan tavallisesta naisen arjestani täällä Hollannissa kirjoitan.

Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi.
Poikamme ja hänen hieno ja suloinen tyttöystävänsä soittivat juuri Skypen kautta meille ja kertoivat menneensä kihloihin siellä Suomessa. Niin lämmin onnentunne tulvahti sisälleni. Hyvää itsenäisyyspäivää!