Mökillä Suomen Savossa en halua ensimmäisinä iltoina katsella televisiota. Suojelen itseäni. Enkä ainakaan katso uutisia.

Jos sen teen laskeudun, palaan takaisin maanpinnalle, takaisin tuttuun arkeen. Huonoja uutisia kuitenkin. Samat uutiset ympäri Eurooppaa.

Pysyn hurmiossa, pumpulissa, erossa ja kaukana tutusta ja tavanomaisesta, arjesta kai sitten.

Nautin viipyilevästä tunnelmasta, hitaasta ajankulusta. Kellonkin jätin kotiin. Katselen ikkunoista ulos. Kuuntelen Radio Suomesta nostalgiaa, vanhaa musiikkia, tangoa... tuntikausia. Otan tanssiaskeleita. Olen niin väsynyt. 

Välillä käyn ulkona terassilla haistelemassa iltaa. Kuuntelen en mitään. 

Tai no onneksi lintujen iltakonsertti soi. Käkikin kukkuu jossain kaukana.
Aamuisin moottorisaha laulaa, sekin jossain kaukana.

Se ottaa pari päivää. Tottuminen. Laskeutuminen. 

Nukun joka yö kellon ympäri. Edes miehen kuorsaus ei häiritse. 

Ja kello on vasta kahdeksan illalla. Hyvää yötä.