Liikunnan tulisi olla mieluisaa! Muuten ei onnistu...

Jokainen meistä etsii, usein koko elämänsä kokeilemalla, omaa mieluista liikuntamuotoaan.
Toinen tykkää joukkuelajeista, toinen puurtaa yksinään. Toinen rakastaa rauhallista henkistä joogaa, toinen rehkii painoilla tai muilla voimavälineillä salilla. Ja kolmas juoksee...

Minä olen löytänyt oman lajini!

Kaksi vuotta sitten aloitin ystäväni Barbaran kanssa Fit4Lady-konseptin kuntosalilla täällä Bergenissä.
Mitä mainioin konsepti onkin! Tässä linkki omalle salilleni.
 http://fit4lady.nl/onze-clubs/fit4lady-bergen/

Salilla käy siis vain naisia, suurinosa meitä leidi-ikäisiä. Monet uudet kivat kuntoilijanaiset ovat tulleet tutuiksi.
Ohjaaja valvoo, kannustaa ja korjaa mikäli tarpeen.

Itse kunto-ohjelma kestää vain puolituntia sisältäen joka viikko vaihtuvan step-lautaosuuden sekä yhdeksän eri voimavälinettä joka kehon osalle siinä steppailun välissä.

Steplaudalla on niin mukavaa! Kuka enää käy diskoissa tai ylipäätänsä tanssimassa?
Steppilaudalla saan tanssia sydämeni kyllyydestä hyvän, mukaansatempaavan discomusiikin tahdissa.
Se osio kestää 45 sekunttia, samoin voimailuosio. Kierros käydään kaksi kertaa läpi.

Salille voin tulla ja mennä milloin haluan. Aikoja tai päiviä ei tarvitse varata. Sali on auki aamupäivisin ja iltaisin myös.

Kaksi vuotta on tuottanut tulosta.
Paino ei ole erityisemmin pudonnut, lihashan on painavampaa kuin rasva :) Noin 4 kiloa on kuitenkin lähtenyt enkä ole totisesti ollut dieetillä. Päämääräni oli kohottaa sekä kuntoa että lihaskuntoa. Käyn salilla aamuisin 2-3 kertaa viikossa.

Varsinkin keskivartaloa olen saanut muokattua. Olen nykyään hyvin tietoinen vatsalihaksistani ja naisellista vyötärönkapenemistakin on ehdottomasti havaittavissa. Tämän on saanut aikaiseksi ilmanmuuta 4kg painava hulavanne jota pyöritän myös vapaa-ajallani.

Olkapäät ovat pyöristyneet ja kovettuneet. Käsivarret jäntevöityneet, samoin sääret.
Pakaratkin ovat ehkä hieman pyöristyneet. Niitähän mulla ei ole. Tai ehkä semmoset kuivuneet rusinat.
Rinat ovat pienentyneet. Saakin kutistua.

Kunto on hyvä! Jaksan jaksan jaksan... viedä kunto-ohjelman kepeästi läpi.
Hiki virtaa!
Suosittelen!

Marraskuinen ilta Amsterdamissa

Moi moi pitkästä aikaa Hollannista!

Yhtäkkiä muistin tämänkin forumin kun luin Käsidesi-travels maailmanympärimatkablogia jota entinen oppilaani kirjoittaa. Ja kun minäkin tykkään kirjoittaa, se rentouttaa (ja puodissani on hiljaista) kerron eilisestä illastamme Amsterdamissa ym.

On se kyllä jännää miten sitä helposti jähmettyy totuttuihin tuttuihin kaavoihin arjessaan. Ja omiin nurkkiin. Usein vitsailenkin että asumme Bergenissä paksun lasisen juustokuvun alla josta emme hevin poistu. Mutta kun kotona on niin hyvä olla! Ja tosi tyytyväisiä täällä ollaankin.

No poistumme kyllä noin joka toinen kuukausi Mikkeliin mökillemme ja huhtikuuksi opastushommiin Amsterdamiin. Ja Rotterdamissakin tulee nykyään käytyä joka toinen viikko lapsenlasta hoitamassa.

Amsterdam on meiltä junalla vain puolen tunnin ja alennuskortilla €4,40 junalipun päässä!

Amsterdam yksi maailman ihastuttavimmista satumaisista kaupungeista!
 
 Unescon maailman perintökohde jolla on niin rikas ja mielenkiintoinen historia. Yksi maailman vauraimpia kauppakaupunkeja jo 1600-luvulta lähtien. 150 km edestä kanavia ja yli tuhat siltaa niitä ylittämässä. Huomaatko, nyt alkaa opas puhumaan ;)
Tiedätkö muuten miksi kanavaverkosto aikoinaan 1600-luvulla kaivettiin?

Marraskuisessa Amsterdamissa oli aurinkoista mutta kostean viileää. Illansuussa nousi sumu. Kun kävelimme hämärässä pitkin Prinsengracht-kanavaa (yksi neljästä pääkanavasta)
 kaupungin historia oli miltei käsinkosketeltavissa. 


Kaupunki oli sama vanha 1600-luvun viehättävä itsensä koristeellisine taloineen, joista yksikään ei ole muuten samanlainen, ja me ihmiset kävellen kanavan laidoilla ikäänkuin vierailulla siellä.
Ei vaatinut paljonkaan mielikuvitusta aistia satojen vuosien takaiset tunnelmat kapeilla kaduilla, silloilla ja kanavilla.

 
Oli ihastuttavaa saada katsella pimeästä kadulta sisälle isoista ikkunoista hulppeisiin valtaviin asuntoihin kattokruunuineen, korkeine huoneineen ja suurine tauluineen seinillä. Miltäköhän tuntuisi asua ihan Amsterdamin sydämessä?
Valot palavat kodeissa eikä näkymää sisälle pyritä peittämään verhoilla.

Aina myös yhtä vaikuttavaa on nähdä pitkät korttelin ympäri kiertävät jonot Anne Frankin kotimuseoon.
Ja jonottajista suurinosa on nuoria.

Huippu tällä kertaa oli löytö pieneen puotiin jossa myytiin pelkästään englantilaisen aristokraatin käytettyjä miestenvaatteita. Yhtä painavaa ulkotakkia Marcel sovitti ja se olikin tosi mieleinen! Korkealuokkaista paksua  tweediä nahkasomisteineen. Upea! Melkein tarttui haaviin. Kunnes Marcel totesi olevansa ehkä vielä pari vuotta liian nuori sen käyttäjäksi. Ihan hyvä argumentti. Kurkkaapa sisään www.tommypage.nl
Niin supercharmantti myyjämies oli pukeutunut täysin tweediin polvihousuineen ja lippiksineen.

Lopuksi pimeässä illassa pujahdimme syömään pikkuruiseen algerialaiseen ravintolaan. Maukasta oli!

Eipä tarvitse lähteä kauas kun jo tuntee olevansa muilla mailla, pienessä suuressa kaupungissa nimeltään Amsterdam. Virkisti ja loi muistoksi monta kaunista kuvaa verkkokalvolle.

Ai niin, meinasi unohtua.
Ne kanavat kaivettiin logistiikan vuoksi.
Kaukomailta tuodut rikkaudet maailman valtameriä pitkin oli säilytettävä varastoissa ennen myyntiä eteenpäin Eurooppaan. Hevoset vetivät tavaroilla lastattuja lauttoja kanavan molemmin puolin ja näin tavarat saatiin siirrettyä eteenpäin varastoitavaksi. Ja sitten tavarat hinattiin paksulla köydellä sidottuina ja hinataan vielä tänäpäivänäkin ulkokautta ikkunoista sisään katonrajassa olevaa koukkua hyväksi käyttäen.

Mutta se on jo toinen juttu. Tervetuloa ihastuttavaan Amsterdamiin!