Hänen vuokralaisensa olivat amerikkalaisia mormooneja. Komeita nuoria parikymppisiä miehiä. Tummia ja hyvinpuettuja. Heitä oli aina kaksi. He tulivat ja menivät asioilleen salkkuineen.
Mutta meille lapsillekin heillä oli aikaa ja huomiota antaa. He keinuttivat meitä korkealle, leikimme piilosta ja he nauroivat ja vitsailivat kanssamme ulkona, pihalla.
Eräältä mormoonilta sain pienen mustavalkoisen valokuvan hänestä yhteystietoineen. Kun täyttäisin 19 vuotta tulisi minun ottaa häneen yhteyttä. Minusta tulisi hänen morsiammensa Yhdysvalloissa.
Kauan tämä valokuva kulki mukanani muiden seassa aiheuttaen ihmetystä ja hämmennystä nuoren tytön mielessä. Koskaan ei käynyt mielessä todellakaan ottaa yhteyttä. Nyt kuva on kadonnut.
Asui siinä talossa useampikin vanha yksinäinen rouva. Ihan ylimmässä kerroksessa asui rouva Janhunen. Hänellä oli bokseri nimeltään Karo. Pelkäsimme häntä, kaikki talon lapset.
Ja noukimme kuuliaisina roskia maasta hänen käskystään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti